Nyt Elvistä

eli isä hetkeksi pois kirjoituksista
(edes yhdeksi hetkeksi)

Kirjoitanpa minäkin mielenterveydestä Lordin ja Eufemian inspiroimana

Jos se nyt jollekulle on epäselvää
niin minähän olen (hienosti muotoiltuna)
mielenterveykuntoutuja

Diagnooseissa löytyy
isoja sanoja
pelottavia termejä
joista en pääse ikinä eroon
vaikka olen ollut terveiden kirjoissa jo neljä vuotta

Vasta neljä vuotta

Minä ajattelen olevani terve siitä kaikkein suurimmasta (ja rumimmasta) sanasta

Lääkittynä
ja ikuisesti leimattuna niiden keskuudessa, jotka siitä sanasta tietävät
(siitä tietävät liian monet
osittain omaa syytäni)
koska ei ole yhtäkään ihmistä maailmassa
joka siihen sanaan pystyisi suhtautumaan neutraalisti

Ja ikuisesti itseni vankina (näin pelkään)
pystynkö ikinä lopettamaan itseni vahtimisen
jokaisen
pahan mielen
ahdistuksen
iloisuuden
surullisuuden
masennuksen
itkun
omituisen ajatuksen
(ja loputtomiin...) pelkäämisen
Mitä jos tämä on taas merkki
että pahempaa on tulossa?
Mitä jos taas romahdan?
Enkö olekaan terve?

Opettelen itseni uudelleen
Opettelen luottamaan taas

Että vaikka ahdistaa
tai tuntuu pahalta
se on normaalia
kaikki tuntevat välillä niin

Enää en ole sairas
mutten tervekään