Voi minkälaisia ajatuksia tulee ja menee
Kuuntelen Maija Vilkkumaata

ja rakkaus kasvaa ja vääristyy

Sinä kultainen
(hiljenen, en osaa)


Mä luulin aika ikävän syö ja toivo epätoivoni lyö mä luulin päättyy jokainen yö valonsäteisiin mut se ei olekaan niin
eteinen kasvaa ja pienenee mä olen hullu mä oon sekaisin
Mä luulin aina jotakin jää jota ei pysty hävittämään edes silloinkaan repimään kun sanoo näkemiin mut se ei olekaan niin
Ja ulkona jossain oot sinä ja uus kireä teennäinen valoisuus Mä olen verta mä oon väkivaltaa mä haluan huutaa ja satuttaa
Mä luulin että viha väsyy suru sammuu tai himmentyy mä luulin että kipu häipyy menee kadoksiin mut se ei olekaan niin
Mä luulin että hallitsen tän mun mielen ja mun elämän joo, mä luulin että sinä ja hän jäätte unohduksiin mut se ei olekaan niin se ei olekaan niin se ei olekaan niin se ei olekaan niin

Jos sanoisit, että rakastat
jättäisinkö kaiken?

Jos sinä rakastaisit minua
minua
jättäisin

Sinun rakkautesi
se, jota en voinut saada

Jos sanoisit, että rakastat
millään ei olisi enää merkitystä
vain sinun rakkaus

Mutta niin ei käy
niin ei tule käymään koskaan tässä
eikä toisissa elämissä
ei millonkaan, ikinä
Sinä et tule rakastamaan minua koskaan

sillä sinä rakastat toista

Enkä minä ehkä ikinä pääse sen yli