Lapsuuden maisema

Kumma kaipuu
Aina ja iättömästi

Lapsuuden maailma ilmestyy mieleeni
kuin
sadusta

Täällä kaukana Helsigissä
Katsoin netistä kartasta
ja ikäväinen tuli

Se on niin kaukana
tästä elämästä
elämäntilanteesta
omakoti rakas

Miksi on niin vaikea menettää?
Miksi en pystypäin jatka eteenpäin?

Uusia koteja
Uusia maisemia

Ja silti kun sanon koti
se on se lapsuuden koti, johon en saa palata koskaan
Se ei ole kotini enää koskaan

Minä juureton itken sitä kuinka monta rakasta olen saattanut eteenpäin
Rakkaat ihmiset, kodin, mummolat
Kaikki pois minulta ikiajoiksi
Koskaan en enää palaa näihin paikkoihin ihmisiin