Oivalluksia, ehkä

Olen tänään miettinyt paljon taiteilijuuttani
Kävinpä aika pohjallakin
ja kieriskelin itsesäälisissä ajatuksissa

Niin paljon kuin maalaamista rakastankin,
olen varsin keskinkertainen
Ja vaikka kuinka sitä opiskelisin ja harjoittelisin,
en tule luultavasti koskaan yltämään sille tasolle, että pääsisin unelmieni kouluun
Eikä sekään ole niin tärkeää
kuin se, että voisin nauttia ja oikeasti tehdä taidetta työkseni

Siispä...
Jos aion kuitenkin jatkaa/pyrkiä kuvataiteilijaksi,
on löydettävä toinen itsensä ilmaisukanava

Sellainen, jossa luotan itseeni ja osaamiseeni

Olen hyvä muotoilemisessa (savi, plastoliini)
Onhan se käynyt monesti mielessäni ja jonkin verran olen veistoksia tehnytkin:
Miksen alkaisi hahmottaa ajatuksiani ja töitäni kolmiulotteisesti?

Tekisinkin veistoksia ja installaatioita

Tämä itsestäänselvyys iski tänään tajuntaani ja olen aika hämmentynyt
Voisiko kaikki ollakin näin yksinkertaista?

Voisin tuottaa jotain sellaista, jota oikeasti osaisin,
luottaisin osaamiseeni ja nauttisin
Ja johon minulla on nyt koulutuskin

Se on ollut liian lähellä
enkä ole nähnyt

Maailmankuva muuttuu
kaksiulotteisesta (maalaaminen, piirtäminen) kolmiulotteiseksi (veistokset, tilataideteokset, installaatiot)

Hip hei :)