Kahden päivän ajan (tunteiden pikakelaus)

Nyt minä muistan
koko sen minkä olen antanut olla

Viisi vuotta sitten
varsin tarkalleen näin marraskuussa

Ei ole minun tapaistani
heittää lasi seinään
Minä itkin nurkassa
kun jälkiäni korjattiin

Ei ole minun tapaistani
itkeä nurkissa
Isäni hautajaisissa en itkenyt kyyneltäkään,
urhea tyttö

Kun jätit minut
minua vartioitiin yötä päivää
ja viisi minuuttia yksin,
viilsin ranteeni jännettä myöten auki

Minä vapisin
ja kerjäsin
ja ryömin maata pitkin
En enää ihminen
en inhimillinen
likainen
ja haiseva
ja yököttävän ruma
ihmiskuvatus

Puolen vuoden pituinen helvetti
itsetuhoista paskaseksiä
koko päiväistä ryyppäämistä
ihan mitä vaan, jolla sydämen saa sammutettua

Ja perkele!
sammuihan se

Ja nyt tämän kaiken sain päälleni toissa päivänä
annoin, ihan itse annoin

Puolen vuoden pitunen helvetti
on julmaa tiivistää kahteen päivään