Välitilinpäätös

No niin
Lumipeitteen kaunistamassa Asfalttikaupungissa

Hiukan etäisyyttä tilanteeseen saaneena
ja pitkällisen itsepsyykkausmeditaation suorittaneena
voin sanoa, että ihan hyvä mieli jäi harjoittelusta

Jos irrotan sairasloman pois
niin voisi sanoa, että hyvin meni
Nyt se on takana
ja hoidettu niin hyvin kuin tällä päällä nyt kykenee
Huomenna sitten kouluun

Täytyy kyllä sanoa,
että sunnuntai ja maanantai ottivat koville
Olin niin pettynyt itseeni ja ahdistunut
että aloin olla vaaraksi itselleni

Tiistain vierailu työpaikalla ja lämminvastaanotto
rauhoittivat pelkoni
ja nyt ihan hyvällä mielellä menen kertomaan kouluun hyvin menneestä harjoittelusta

Kiitos te kaikki

ihanat ihmiset kannustuksestanne ja lohdun sanoistanne!
Voi niin moni on minua täällä käynyt katsomassa! :')
Tulee hyvä mieli!

Olen selkeästi huonommassa kunnossa kuin uskonkaan
Olen itkenyt koko illan
oikeita kyyneliä
luksusta suorastaan
Olen niin väsynyt
pohjattoman väsynyt

Minulla on suunnaton ikävä Asfalttikaupunkiin
Elämänjakajaa
Emosta (voi kirkkain rakkaus)
Kultasiskoa
Pikkukummitusta ja Prinsessaa

Tulitukkakin on saanut Prinsessan
Lähetti minulle kuvia
suloinen ryppyinen Prinsessa


Huomenna menen aamusta lääkäriin
ja sitten harjoittelun loppuarviointiin
pelottaa
ja on iso kynnys
mutta olen päättänyt selvitä siitä

Tilanne tasattu

Eipä hätää

Vähän sain jo nukuttua
ja kohta lisää

Nyt jo ihan toinen olo :)

Ja edelleen hereillä

Alan olla jo varsin hysteerinen :D

Pääparka käy ylikierroksilla
Silmät niin turvoksissa, että hyvä, kun läpi näkyy

Tässä odottelen, että psykiatrian poli aukenee ja antavat minulle jatko-ohjeita
Päivystyksessä jo vihjailivat osaston suuntaan
että olisi nyt aika ihan rauhottua ja levätä
kun en näköjään muuten usko

No sepäs nähdään kohta

Olenpas sitten valvonut koko yön

ja voin kertoa, että se näkyy ja tuntuu

Vittu!

Lemmikki

adopt your own virtual pet!

Pohjaton väsymys - ininää

En saa mentyä nukkumaan

Pimeinä yön tunteina
kaikki normaali elämä kaikkoaa tavoittamattomiin

Minusta ei ole olemaan
ei yhteiskunta kelpoinen
ei äiti
ei taiteilija

Olen niin väsynyt
kaikkeen
itseeni
kouluun
pakkoon
siihen, että koulutyöni ovat kopioita alkuperäisestä (kuuluu siis alaani)
oma luovuus ei koulutuksessani näy juurikaan missään

Tämä hetki on se epätoivon hetki jolloin en usko mihinkään
Järjen ääni on niin kova
etten kuule sydämeni ääntä

Urastani

Kyllä on pitänyt monen mutkan kautta kulkea

Lapsesta lähtien maalaaminen oli minulle tosi tärkeää
mutta vanhemmilleni jostain syystä (muusikkoisä) musiikki oli yliarvostettua
ja päädyin ennen koulun alkua sello-ryhmään. Soittelin selloa muutaman vuoden
Vaan eipä innostanut
Olisin halunnut kuvataidekouluun ja muistaakseni olinkin pari vuotta

Mutta se musiikki...
Eipä päästetty minua näin helpolla
aloin soittaa poikkihuilua (puhtaasti miellyttääkseni äitiäni)
Ja sitä sitten vingutettiin kollektiiviseen vitutukseen asti

Lukiossa tapasin ihanan Runotyttösen, jonka kanssa me kaksi omituista
löysimme itsemme runojen kautta
omiemme ja
toisten
Voi sitä maailmanavaruutta ja viattomuutta (ihanaa aikaa)

Silloin olin jo aika lähellä

Vaan eipä riittäneet voimat eikä usko itseen
Lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Lahden AMK:un
Valmistun tietäen, että tämä se ei ainakaan ole

Hetkeksi valtava tyhjyys
Mistä ihmeestä löydän oman ääneni
Jos nämäkään ne eivät olleet
-missä se on??

Tässä kohtaan ilmaantui se tilaisuus kuin suuresta tarkoitukseta
Kansanopiston kuvataidelinja
hain
pääsin
ja sain rahoituksen
Ja siinä se taas oli, elämän suunta

Pienoisen/sinnepäin syrjähypyn tein tässä ammatillisen kehityksen tiellä
ja lähdin opiskelemaan käsityöläisyyttä

Tämä on paljon sinnepäin
mutta ei ihan

Minä haluan opiskella kuvataiteilijaksi
Ja siihen panostan nyt koko energialla ja henkisyydelläni

Rakkaiden ystävieni tuella
Kiitos rakkaat sanoistanne ja läsnäolostanne

Sosiaalisuutta ja epäsosiaalisuutta

C ja Katiliini
kiva, että olette siellä ruudun toisella puolella :)
ja jaksatte minun tylsähköä maailmaani tarkkailla
Kiitos kultaiset!

Ja Katili: toivottavasti et ajatellut että sinun tekstisi poistin ahdistavana?
Minun oma tekstini se kävi masentamaan että pistin sen säilöön
Olet Katiliini kovasti ihanainen (oli pakko sanoa :) )

Ei ole tullut tänne kirjoiteltua
kun olen ollut kovasti sosiaalinen
- ja maalannut yökaudet

Maalaaminen saa jäädä pieneksi hetkeksi
maalin täytyy antaa kuivua kunnolla
muuten sorrun taas ylityöstämään
ja lopputulos on suttuinen
Kun vaan malttaisi

Olen ymmärtänyt nyt yhden oleellisen seikan
olen maalaaja
Olen aina ajatellut olevani kolmiulotteisen vääntäjä: kuvanveistäjä/käsityöläinen
ja huono kaikessa kaksiulotteisessa (väkisin yritin löytää itseni grafiikan tekijänä mutta se tuntui vähiten omalta)

Maalaaminen antaa minulle täyskirjon tunteita
suorastaan orgastisen nautinnon
rakkauden siihen, mitä minusta kumpuaa
värien sekoittamisen ja oikean sävyn löytymisen riemun
sen mitä näen, kun prosessi edistyy
ja ainoina omista töistä (kaikista niistä) olen tyytyväinen
Se on valtavaa!
Siunaus suorastaan

Tätä minä teen loppuelämäni
tämä on minun ammatillinen oikea suunta
vihdoin
kaikkien viritelmien ja epämääräisten opiskelujen jälkeen
ensimmäistä kertaa minä tiedän (ammatillisesti) mikä olen
ja mikä on seuraava suunta

Se on vapauttavaa!

Nimen vaihdos (ettette ihmettele)

Olen ajatellut vaihtaa blogini nimeksi
Tekotaiteilua tunteella

Monestakin syystä
mutta ei siitä sen enempää
älkää kadotko :)

Pidennetty emosmaratooni + ystäviä

Emonen oli tänne asti luonani
Vierailu meni hyvin jollei loistavasti
Juttelimme paljon ja vähän liikaakin
vaan olipa ihana saada olla hänen kanssaan

Ystäväisten Parasystävän ja SuuriSydämen kanssa olimme ruotimassa elämän suuria asioita
rakkausrakkaus

Hyvä olo
rakkaat kanssani

Pieni on saanut nimen

Minä kuiskaan sen hiljaa ~Enna~
Pieni ihana prinsessa

Yllätyksen järjestivät:
Kultasisko ja Lankomies menivät naimisiin!
voi miten ihanaista

Läsnä kaikki rakkaat
minun koko perheeni
Isosisko ja kaunistunut Goottiprinsessa

Ja Emonen shokissa
hänen tyttärensä mennyt nyt miehelään
eikä ollut edes sitä hattua

Ihanarankkapäivä

Stressipiste lähenee (raportti)

Koko päivä pelkkää juoksemista paikasta toiseen
aaaaa

Ja huomenna jatkuu

Saa nähdä millä taikarohdolla saan maanantain duunipäivän hoidettua
Olen jo nyt pohjattoman väsynyt
Ei hatara pää kestä tällaista tapahtumien roiskahdusta

Humenna kuitenkin tärkeä juhla PikkuPrinsessalle
sitä odotan :)

Hienoa!

Suuret kiitokseni Pihtiputaan mummolle neuvoistasi otsikoiden värin muuttamiseksi!

Osasin!

Ihan muuta

Kukas osaisi kertoa
miten tässä templatessa/jossain saisi otsikon väriä muutettua?

Olisin äärimmäisen kiitollinen :)

Raporttia vaan

Olipa mielenkiintoinen tuo persoonallisuus testin vastaus
Osui melko kohdalleen monilta osin (vaikka itse sanonkin)

Asfalttikaupungissa ollaan
täällä kaikki ennallaan
Kylmä viima muttei mitään verrattuna maanantain ja tiistain myrskyihin Helsingissä
ne kun olivat sisämaan tuulosiin tottuneelle jotain aivan käsittämätöntä

Huomisesta alkaa Emosmaratooni
Menemme ensin kaupungille ostamaan Kultasiskolle lahjaa
sitten Emosen luo siivoilemaan ja etsimään sunnuntain ristiäisiin tarvittavia esineitä
ja
päivä 1:n lopuksi Kultasiskolle nimpparikahveille

Sunnuntaina on siis PikkuPrinsessan kastetilaisuus
Jännään nimeä, jota ei ole edes vihjaistu
Mukava nähdä siellä myös Isosisko ja mahdollisesti Goottiprinsessa
(joka on ollut työharjoittelussa merillä ja siksei välttämättä tule)

Emosmaratooni päivä 2
alkaa siis juhlilla ja jatkuu Helsinkiin
SuuriSydänkin tulee kyydissä

JajatkuuJajatkuu...
Emosen autossa öljyvuoto,
joka korjataan kahden päivän ajan siinä firmassa,
josta auto ostettiin
Eli Emonen tulee majailemaan luokseni kahdeksi yöksi
Ihana Emonen

Tulee ainakin mentyä ajoissa nukkumaan
kun Emonen nukahtaa kymmenen uutisten jälkeen

Mukava olla vaihteeksi täällä ja nähdä perhettä
vaikkakin jo nyt hiukan kaipaan Helsinkiin

Persoonallisuustyyppini

INFJ

Vaan eipä masenna enää

Tänään on ollut mielialasirkuksen vapaapäivä
Olo on ollut ihan neutraalihko
josko se nyt ihan tasainen koskaan

Mutta päivä on siis mennyt mukavasti

Aamulla seikkailin Ruoholahdessa etsien Lapinlahden sairaalaa
Ajoin oikein metrolla
siellä työmatkalaisten joukossa
ja tuntui kuin olisi ollut Lontoossa tai New Yorkissa
aika ylellinen kokomus
Ja sitten eksyin
ja juuri kun olin löytämäisilläni perille
minulle soitettiin, että aika onkin peruttu
Sitten vaan takain metroon fiilistelemään

Koko päivän nukuin

Iltasella viestitti vanha ystäväinen
ja kävimpä tuopposella hänen kanssaan
muisteltiin menneitä ja puhuttiin taudeista ja vaikeuksista
mukava hetki

Lakkajugurtista ikävää

Minulla on hillitön ikävä rakkaintani
Maistoin hänen tuttuutensa lakkajugurtissa
(se olisi hassua mutta ei tunnu siltä)

Tänään ei ole naurattanut paljoakaan

Enkä tiedä huomisestakaan
Huomenna menen tuomiolle
syömishäiriöisten polille
Aamulla
niin aikaisin, etten ole hereillä silloin

Ehkä tästä kaikesta kärsimyksestä (enkä nyt tarkoita aamuheräämistä)
on sitten jotain tarkoitusta

Voittaja vs maansamyynyt

Vaikka en diagnoosiltani olekaan maanis-debressiivinen
olen lähes täysin kahtiajakautunut tunnemaailmaltani

Joko on
voittajafiilis
tai
täysin maassa

Ja nyt ollaan taas siellä maanpohjimmaisena

Mistä tämäkin taas tuli?

Onko "terveillä" tällaista?

Masennus on kavala tauti minulle
(tästä täällä )
Minun on vaikea tunnistaa omia voimavarojani

Siitäkö syystä aina putoan?
Luulen jaksavani
kaikki on hyvin
ja sitten yhtäkkiä tulee pimeys

Se pelottaa helvetisti

PS: Kiitos Katiliini lohdun sanoistasi <3
poistin tekstin, kun se ahdisti minua

Olen todella masentunut

oikein lamaantunut

Huominen päivä jännittää
opetteja tulee minua tapaamaan
pieniä paineita
murheenkryynejä
numeroselkkaus
ikäviä vääntöjä

Yritän vaan saada itseni nukkumaan

Runon löysin (Vammaisen vartalo-blogista)

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden samantien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.
(Eeva Kilpi)

Ihanan tunteen sain

Nyt Elvistä

eli isä hetkeksi pois kirjoituksista
(edes yhdeksi hetkeksi)

Kirjoitanpa minäkin mielenterveydestä Lordin ja Eufemian inspiroimana

Jos se nyt jollekulle on epäselvää
niin minähän olen (hienosti muotoiltuna)
mielenterveykuntoutuja

Diagnooseissa löytyy
isoja sanoja
pelottavia termejä
joista en pääse ikinä eroon
vaikka olen ollut terveiden kirjoissa jo neljä vuotta

Vasta neljä vuotta

Minä ajattelen olevani terve siitä kaikkein suurimmasta (ja rumimmasta) sanasta

Lääkittynä
ja ikuisesti leimattuna niiden keskuudessa, jotka siitä sanasta tietävät
(siitä tietävät liian monet
osittain omaa syytäni)
koska ei ole yhtäkään ihmistä maailmassa
joka siihen sanaan pystyisi suhtautumaan neutraalisti

Ja ikuisesti itseni vankina (näin pelkään)
pystynkö ikinä lopettamaan itseni vahtimisen
jokaisen
pahan mielen
ahdistuksen
iloisuuden
surullisuuden
masennuksen
itkun
omituisen ajatuksen
(ja loputtomiin...) pelkäämisen
Mitä jos tämä on taas merkki
että pahempaa on tulossa?
Mitä jos taas romahdan?
Enkö olekaan terve?

Opettelen itseni uudelleen
Opettelen luottamaan taas

Että vaikka ahdistaa
tai tuntuu pahalta
se on normaalia
kaikki tuntevat välillä niin

Enää en ole sairas
mutten tervekään

Isäni osa 1

Minun rakas Isä

Hän oli alkoholisti menneisyydessään
muttei meidän aikana ikinä

Minä synnyin maailmaan odotettuna ja rakastettuna

Äiti loi uraa akateemisessa maailmassa
isä oli koti-isänä
joka tottahelvetissä oli omituista siihen maailman aikaan

Isä piti
meistä pennuista hyvää huolta
käytiin uimassa ja metsäretkillä
mutta myös synkissä AA-kerhon tapaamisissa
saatoimme roikkua erään autokauppiaan liikkeessä tuntikausia
kun isällä oli täkeitä keskusteluita

Mutta isä oli läsnä
rakastava Isä

Hänen rakkauttaan en epäillyt hetkeäkään

Lapsuuteni Oulussa oli mahtavan normaali lapsuus
kuin pumpulia

Isänpäivä

En ole koskaan viettänyt isänpäivää
Isäni kuoli
ennen kuin sitä alettiin viettää

Vuosi Isän kuoleman jälkeen
koulussa tehtiin isänpäiväkortteja
olin silloin kuudennella luokalla

Minulla ei ollut ketään jolle olisin sellaisen tehnyt
isoisät -kuolleet ennen syntymääni
sedät -Isä oli ainoa lapsi
enot -Emonen myös ainoa lapsi

Tein kortin
en kehdannut olla tekemättäkään
Heitin sen roskiin ennen kuin Emonen ehti nähdä
kuinka paha mieli minulla oli

Mistä tietää, että on käynyt tarpeeksi monta kertaa

samassa kuppilassa?

Olen erittäin paikkauskollinen ihminen
Jos löydän hyvän kahvittelupaikan
en sitä vaihda kuin pakon edessä
(ja sellaista pakkoa ei vielä ole tapahtunut)

Asfalttikaupungissa olen käynyt päivittäin
(kyllä, päivittäin)
samassa paikassa noin seitsemän vuotta
(ja olen taatusti paikan ainoa, joka on päässyt kanta-asiakasrekisteriin juomalla kahvia)

Helsinkiin muuttaessani
oli pakko löytää täältäkin jokin paikka

Ehtoina hyvälle paikalle ovat
että saa polttaa
ja lukea päivän lehdet
Mutta myös paikan henki on tärkeä

Paikkaa etsiessäni olin laiska
ja menin saman firman helsinkiläisversioon
Ja oikeassa olin:
sinne jäin

Mistä siis tietää, että on käynyt tarpeeksi monta kertaa?
Tilauksesi on valmiina baaritiskillä samalla hetkellä, kun ehdit ovesta sinne asti :p

Henkinen ilta

Parasystävän ja SuuriSydämen luona
pelkkää new agea
Taro-pöytiä ja henkisiä oivalluksia
milaiks

Pieni humala
rakkaat ystävät
mitä voi ihminen enempää toivoa!

Sairaslomalla

Otin sitten saikkua täksi päiväksi
vaikkakin olo on nyt ihan ok
mutta menipä taas valvomiseksi koko yö

Tuli vihdoin kutsu sinne syömishäiriöpolille ensi keskiviikoksi
tilanteeni arviointia
Oikein hyvä
vaikka tilanteeni syömisten osalta on tällähetkellä kohtalainen
Diabeteksen takia siihen on kuitenkin hyvä puuttua

Huono päivä

Itku millainen päivä

Mitään ihmeellistä ei tapahtunut
ahdisteli vaan koko päivä

Ja sitten illalla oikein kunnolla
rintakehä puristui kasaan
hengitys salpautui
kurkkua kuristi
silmissä sumeni

Ihan perusahdistus kamaa
ja ihan hirveää

Harkitsen vakavasti hakevani huomiseksi sairaslomaa

Voi näitä kirjoitusvirheitä

Pahoittelen!

En osaa kymmensormijärjestelmää
eli tuijotan näppäimistöä kirjoittaessani,
joten, kun tulee virhe en välttämättä huomaa
ennen kuin seuraavana päivänä lukiessani edellisen illan kirjoituksia

Oma koti kullan kallis

Kotini, jonka sain enkeleiden avustamana
on täydellinen

Sillä on jonkinlaista hyvää karmaa

Kaikki mitä teen onnistuu
Saan nukuttua kunnolla
kodissani on hyvä olla
se ruokkii luovuuttani

Voi kun saisinkin asua täällä aina!

Pienen pieni tekotaitelijantaimi kurkistelee

Näinä vahvuuteni hetkinä
tarkastelen
maailmaa
itseäni

Se mitä näen
on hyvä
ja parempikin

Olen aika vakuuttunut siitä,
että elän tähänastisen elämäni parasta aikaa

Minulla on kaikki mitä olen voinut kuvitella
kaikki on hyvin

ja maalaaminen
se on maanpäälinen taivas

Lillun humalaisessa

Onnellinen olen
Pikku hiprakka saa näyttämään kaiken niin helpolta

Ihana ilta
Parasystävä ja SuuriSydän
ihanaiset

Voittaja fiilis

Olen imussa

Mielikuvitus, jonka pelkään tukahtuneen lääkitykseen
Ei
Ei

Minä maalaan
luon
olen osa teostani

Mikä hillitön tuli
rakkaus
intohimo


Elämäni on tämä

Minun ei tarvitse enää etsiä

olen löytänyt
kokenut äkillisen valaistumisen
tiedän miten etenen

Yhtäkkiä tänään
kun sain vihdoin maalaustyön alkuun
pitkään muhineen idean
kankaalle

Tämä se on
minä olen taidemaalari, kuvataiteilija

Minä hengitän tätä maalausta
rintakehäni on auki
chi virtaa

Minun on kovin hyvä olla

Maalaan, maalaan, maalaan
ja olen helvetin onnellinen

Tässä se on
nyt ei voi kukaan tulla tielleni sanomaan
ettei minusta ole siihen (en edes itse)

Koulutuksen hankin sitten myöhemmin (ja osittain minulla jo onkin)
ehkä

Kulta-ajan taiteilijat
te intohimossanne maalanneet
minä tiedän teidän salaisuutenne
se on minussa myös

Kaikki järjestyy aina

Tulee pieniä mielenkiintoisia juttuja
projekteja

Minulla suuri tarve toteuttaa itseäni
tehdä työtäni käsilläni
luoda uusia innovaatioita
maalata tauluja
ehkä kirjoittaa

Jos rahallisesti mahdollista
(ja on jos saan kuntoutustuen jatkon)
minä aion heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi

Se on unelma
Ja ikiaikainen haave
kehittää omat tuotteet, joita myydä
maalata aamusta iltaa
ja pitää näyttely jossain

Sen aion toteuttaa ystävieni tukemana
eikä taida ollakkaan mahdotonta

Onnellinen

En voisi kestää

Minä olen samanikäinen
kun Kaunisnainen rakastui Isääni
Isä 20 vuotta vanhempi
viisikymppinen
(en voisi ajatellakaan)

Jätti ihanan Emoseni
nuoremman naisen takia
viidenkympinvillitys

Vaikkakin aina naisiin menevä
hurmuri Isäni

Minä en pysty edes vähää
kuvitella sitä tuskaa
jonka Emoseni kävi läpi

Siihen minä en pystyisi

Itku sittenkin

En itke kyyneliä usein
Minua itkettää
mutta kyyneliä ei tule

Eilen itkin
ihan oikeasti
kyyneliä

Ja voi niin turhamaisesta syystä:
(vain materiaa)
olen niin vanha
ja Elämänjakajainen voi jättää minut koska vain nuoremman tähden

Niin teki isänikin:
jätti ihanan Emoseni
20 vuotta itseään nuoremman takia

Ja niin otti Rumpalipoika
minua 11 vuotta nuoremman rakkaan
(vaikkei minua hänen takiaan jättänytkään)

Olen niin vanha
Minulla on ikäkriisi
Pelko perusturvallisuudestani
pelko vanhenemisesta
ja, ettei aika riitä
kaikkeen mitä haluaisin

Elämänjakaja suuttui
ei halua muita
ei ketään muuta kuin minut
Ja vaikka aikuinen iältäni
niin aina rakas
(ja eipä ihan nuori ole hänkään)

Oli rankka päivä

Boheemin, ihanaisen
tapasin ensin
ja oli kuin oltaisiin tavattu viikko sitten
eikä kaksi vuotta
Kaksi tuntia vilahti silmissä

Sitten se, mitä olen pelännyt
Rumpalipojan rakas
Hän on ihana
älykäs, empaattinen, rauhallinen, sydämellinen
juuri sellainen kuin voisi vaan toivoa
Oli hyvä olla

Illalla itketti
mutta ihan eri syystä kuin ajattelin (kirjoitan siitä myöhemmin)

Metsän tyttö

Parasystävä kirjoitti blogissaan ihanan kirjoituksen
En linkkaa sitä tänne,
sillä hän haluaa pitää bloginsa salassa
Saatan lainata muutaman kauniin sanan
(luvalla vain)

Hymyilen, kun ajattelen metsää
Varhaislapsuuden metsää
pohjoisen matalaa mäntymetsää
Lapsuuteni metsää
vehreää ja kivikkoista (ja mahtavia kallioita)
Nuoruuteni metsää
Rakasta Maisemaa,
jonka puolesta pelkään kovin

Minulla vahva side
lohtu
turva
rauha
ikiaikainen viisaus
ja henkien läsnäolo

Lapsuuteni ja nuoruuteni
asuin metsässä
Lapsena kuljeskelin tuntikausia
ja kerroin itselleni tarinoita ääneen
hevosesta, joka pelastaa eläinkunnan
pieniä eläintarinoita
kaikkea taikaa
Metsä oli minulle rakkaus ja syli
uteliaisuuden lähde

Muutimme (ja kasvoin hiukan)
ja sain uuden metsän
Ääneen en enää kehdannut jupista
mutta pääni sisällä kerroin seikkailutarinoita
Ja vähän myöhemmin rakkaustarinoita
joissa ihastukseni olisi minun


Metsän taikapiiri ympäröi
ja minulla oli hyvä olla
olin vahvassa yhteydessä johonkin korkeampaan

Kun isäni (joka oli metsäfriikki) kuoli
hain turvaa metsästä
siellä piilossa oli helpompi itkeä
Isän edellisenä päivänä tekemässä majassa

Rakastin metsän kauneutta
kiviä
kallioita
sammalia joiden päällä sai levätä
hiljaisuutta
lintujen ääniä
sitä rauhaa, jonka sieluni sai

Vaeltelin päämäärättömästi
juttelin itseni kanssa
ja metsä oli minulle läsnä

Se kaikki katosi
kun aikuistuin
ja muutin kaupunkiin

Haluaisin kovasti
vaan panee niin kovasti vastaan
Mennä vaeltamaan metsään (ihan mihin tahansa)
Kokea se yhteenkuuluvuuden lämmin tunne
turva ja mielikuvitus

Minun mielikuvitukseni on kahlehdittu
lääkkeillä
ja jollain tasolla minua ahdistaa

Mutta olen päättänyt tehdä ekskursion lapsuuteni Rakkaaseen Maisemaan

Huomenna tapaamismaratoni

Boheemin tapaaminen on jäänyt kokonaan vaille huomiota
Tapaan siis hänetkin huomenna

Tunteita herättää hänkin
vahvan muiston isästäni
huomenna pyhäinpäivänä

Boheemi näyttää Cameron Diazilta
on löytänyt elämänsä rakkauden tiettävästi yli kymmenen kertaa
ja on elämäntaitelija
Hän on luovin ja omaperäisin ihminen,
jonka tunnen

Kultasiskokin saattaa tulla vauvansa kanssa

Odotan kovasti tätä tapaamista

Sitä seuraavaa en niin välttämättä
mutta totuus on kohdattava

Kylläpä helpotti

Yöllinen purkaukseni selvästi auttoi eteenpäin
sillä tänään ei ole tuntunut enää ollenkaan pahalta
Huomiseen tapaamiseen menen normaalisti hiukan jännittäen
mutten peloissani

Synkkyyttä mutta valoa näkyvissä

En usko olevani mustasukkainen
en halua heiltä mitään pois
enkä Rumpalipojan rakkautta itselleni
(tai häntä takaisin)

Olenko katkera
ehkä
mutten usko

Minulla vain paha mieli
ja kasa vanhentuneita tuntemuksia

Niiden kanssa nyt elelen
ja koitan ymmärtää
itseäni
muita
Rumpalipoikaa

Lauantaina kello 15.30
minä kohtaan hänet

Siihen asti yritän tullatoimeen sen kaiken kanssa, josta kipuilen

Kahden päivän ajan (tunteiden pikakelaus)

Nyt minä muistan
koko sen minkä olen antanut olla

Viisi vuotta sitten
varsin tarkalleen näin marraskuussa

Ei ole minun tapaistani
heittää lasi seinään
Minä itkin nurkassa
kun jälkiäni korjattiin

Ei ole minun tapaistani
itkeä nurkissa
Isäni hautajaisissa en itkenyt kyyneltäkään,
urhea tyttö

Kun jätit minut
minua vartioitiin yötä päivää
ja viisi minuuttia yksin,
viilsin ranteeni jännettä myöten auki

Minä vapisin
ja kerjäsin
ja ryömin maata pitkin
En enää ihminen
en inhimillinen
likainen
ja haiseva
ja yököttävän ruma
ihmiskuvatus

Puolen vuoden pituinen helvetti
itsetuhoista paskaseksiä
koko päiväistä ryyppäämistä
ihan mitä vaan, jolla sydämen saa sammutettua

Ja perkele!
sammuihan se

Ja nyt tämän kaiken sain päälleni toissa päivänä
annoin, ihan itse annoin

Puolen vuoden pitunen helvetti
on julmaa tiivistää kahteen päivään

Tunteiden jäljillä

Olen aloittanut tämän kirjoituksen kolme kertaa
eikä minulla ole mitään sanoja,
joilla kuvaisin tätä niin kuin tunnen
En niin, että olisin uskottava
etten kuulostaisi, että selittelen

Vaan mitäs sen väliä

Ei se olekaan ihan niin helppoa

Rumpalipojan rakkaan tapaaminen

Olen viettänyt koko päivän yksin omissa ajatuksissani
Se ei ole mitenkään tavatonta
mutta juuri tänään se on saanut ajatukseni kiertämään kehää

Siksi tunteetkin tuntuvat suuremmilta
ja järki
(voihan v*ttu)
loistaa vähyydessään

Tämä on se hetki,
jolloin punnitaan,
kuinka paljon huumoria minulla on itseni suhteen
ja
olenko oppinut yhtään mitään

Minua pelottaa

Jos olen ihan rehellinen (ja perkele, kun olen)
minua pelottaa todella

Ei itse tapaaminen
ei tämä uusi ihminen
eikä edes se, että nään heidät yhdessä

Minua pelottaa,
mitä jos kuitenkin
olen mustasukkainen
Etten kestäisi sitä,
että hän valitsi tämän ihmisen rakkaakseen
eikä minua

Unessa tunsin juuri näin

Miksen minä kelvannut?
Mikä minussa oli niin väärin?
Vaikka rakasti, miksei jäänyt?

Ehkä tämä on katkeruutta
patoutunutta suuttumusta
eikä niinkään mustasukkaisuutta

Vaan,
kun kuvittelin olevani sellaisen yläpuolella
että voisin tavata ihmisen ilman negatiivisia ennakko ajatuksia

Niin vaan
vyöryy ylitseni surkeus ja ankeus

Haluan rakastaa rakkaani rakasta
kovin ylevää
en taida kyetä siihen

Pelottaa
ei naurata yhtään

Sosiaalisuutta

Hiukan pelottaa
olen sopinut (Kultasiskon perheen lisäksi) kolme tapaamista
Kahta näistä en ole tavannut pitkään aikaan
Tulitukka huomenna
Boheemi lauantaina

Ja sitten se, jota eniten jännitän
Rumpalipojan rakas viikonloppuna
(ja Rumpalipoika toki myös mutta häntä en jännitä)

Huh...

Sukupuu osa 6

Tässä edelliset
1. 2. 3. 4.a 4.b 5.

Minulla on kaksi varsinaista siskoa
mutta myös puolisisko Boheemi (joka ei ole verisukua)

Emme pidä juurikaan yhteyttä
syynä lähinnä, ettemme asu samassa kaupungissa
ja minä olen huono pitämään yhteyttä


Pari vuotta ennen kuolemaansa
Isäni löysi itselleen uuden perheen
Kauniin, nuoren naisen
ja hänen tyttärensä Boheemin
Kultasiskon ikäisen omituisen askartelijan

Elämänjärjestelyt olivat varsin tavanomaiset
viikot Emosen luona
viikonloput Isällä

Emonen rakas oli romahtanut
viikoista en muista värejä;
kaikki oli harmaata
ankeaa ja ahdistavaa

Isän luona taas ikuista lettukestiä
hauskan pitoa ja retkiä

Ero oli räikeä
niin räikeä,
että joskus lapsenmielelläni toivoin Emosen kuolevan
jotta pääsisimme ainiaaksi Isän luo asumaan

Niinpä vaan ikuista lettukestit eivät sitten olleet
Kaunis Nainen ei antanutkaan periksi Isäni tempperamentille
vaan riiteli, uhkaili, provosoi

Ja joskus menimme Isältä piiloon naapurin tädille
En edes tiedä miksi

Isä osasi provosoituneena olla vallan rasite
oli kuulema lyönytkin Kaunista Naista

Ei ikinä Emosta

Minä olin kunkku
isosisko vallankahvassa
Ja Boheemi parka jäi loukkuun
Hän joutui näkemään
arjessa sen kaiken paskan
johon ihana rakkaustarina oli ajautunut

Ja se paska vaan paheni
yöllisiä riitoja
uhkailuja
sekavaa

Helvetti sitten repesi eräänä marraskuisena yönä 19 vuotta sitten

Boheemi on minulle näin kertonut
illalla iso riita
Isä oli uhkaillut itsemurhalla jo pidemmän aikaa
ja nyt päättänut sen toteuttaa
syönyt ison kasan lääkkeitä (mistä lie hankkinut)

Ja sitten, ei...
tajunnut kai tilanteensa
ajanut itsensä sairaalaan
vaan oli liian myöhäistä


Boheemista ei ole kuulunut mitään pariin vuoteen
viimeksi näimme hänen ohikulku matkallaan

Ja nyt tänään hän soitti
mielenkiinnolla odottelen

Olisipa mukava nähdä pitkästä aikaa!

Huh nyt jotain raporttia

Edellinen kirjoitus oli niin intensiivinen kokemus,
että nyt raportti

Asfalttikaupungissa on rumaa ja harmaata
kotona kuitenkin
valoa
rakkautta
lämpöä

Rahattomuus vaivaa köyhää tekotaiteilijaa
Mutta kahville menen vaikka pullopanttirahoilla
Ja kirjastokin on ilmainen

Huomenna tapaan Emosen
hän vie lapsen syömään

Torstaina Tulitukka ja Pikkumies
ja perjantaina menen Kultasiskolle

Sosiaalisuutta piisaa
hyvä näin