Kopioin tämän vanhasta blogistaPitkä monologi ihastumisesta
Ennen aina ajattelin, että olen helposti ihastuvaa laatua
sellainen, joka tapaa mielenkiintoisen olennon ja ihastuu välittömästiilman miettimistäilman järkeä
No tunteitahan ei voi järkeillä
Tomi...10 vuotta tiivistä ihastelua
Muuten ihastukset tulivat ja menivät ja niitä oli monia
Vai oliko?Tämä on kysymys, joka on ollut ajatuksissani
Sinkkuaikanani tuntui, että ihastuin viikon väleinheti, kun joku osoitti kiinnostuksensa
Ja tämä on kysymykseni ydin:kuvittelinko ihastuneeni vain koska toinen oli kiinnostunut?potentiaalinen ehdokas ja minun oli ihastuttava, jotten menettäisi tilaisuutta ihmissuhteeseen?
Vastaus löytynee seuraavasta kertomuksesta:
Kuusi ja puoli vuotta sitten tapahtui asia, joka käynnisti tapahtumien sarjan:
Erosin vihdoin huonosta suhteestani Absinttiin
Aloitin uuden suhteen Lävistettyyn
Sairastuin ja jäin opiskelustani sairaslomalle
Vuoden seurustelun ja avoliittokokeilun jälkeen erosin Lävistetystä
Siitä alkoi puolentoista vuoden sinkkuaikani (lukuunottamatta 3,5kk suhdettani Rumpalipoikaan välissä)
Se oli kovasti rikkinäistä aikaa
En muistele sitä ylpeänä
Niihin aikoihin ja jo aiemmin tulivat elämääni KerhoihmisetOlimme ohjaajina eräässä kerhossa;mutta myös seurusteluaikoinani tapasin pari niin ihmeellistä ihmistä, että veivät jalat mukanaanMitään ei koskaan oikeasti tapahtunut, eikä tarvinnutkaan
Pettänyt en kertaakaan
eikä se ollutkaan ihastumiseni idea, siis seksiviattomia olivat ja kaukaakatseltuja nuo ihmeelliseten edes uneksinut , että olisin jotain sanonut
Oli eräskin Levykaupan myyjä, Absintin kaveri
johon olin järjettömän ihastunut
Kukaan koskaan ennen tai hänen jälkeensäole sanonut nimeäni
niin kauniistipehmeästi, lempeästi, tuhansin merkityksin
ja minä putosin palasiksi**********************************************
Mies menneestäTämän levykauppiaan tavasimme LostarissaJa möläytin hänelle, että olin häneen ihastunutja kuinka kauniisti hän minun nimeni lausuiJuttelimme pitkään menneistäHyvä mieli